Historia/History

Tästä alkaa ”kertomus” vuosia sitten suljetusta kyläkaupasta Aijalan vanhassa kaivoskylässä maaseudun rauhassa eteläisessä Suomessa jonkun matkan päässä kuninkaan tiestä, paikassa jonne harva eksyy. Valitettavasti – maisemat ovat kauniit!

Talolla on oma historiansa, mutta siitä en ajatellut kertoa sen enempää kuin, että talossa on asunut erään jo edesmenneen lehtikeisarin vaimon isä kauppiaana perheensä kanssa ja että talossa on myös asunut pikkurikollisia talon myöhemmissä vaiheissa.

Se miten minä päädyin Aijalaan onkin sitten erikoinen juttu. En yleensäkään selaa internet-ilmoituksia tai muutenkaan etsi asuntoja ilmoituksista. Tuntui kuin kohtalo olisi puuttunut peliin.

Näin internetissä ilmoituksen edullisesta kerrostalokaksiosta ko. paikkakunnalla ja kiinnostuin siitä niin paljon, että oli pakko mennä paikan päälle katsomaan asuntoa. Olin ajatellut sitä sijoitustarkoituksessa, mutta en kuitenkaan ostanut sitä. Talo oli kyllä kaunis ja muutenkin paikka miellytti, mutta… Olin ajamassa kotiin päin, kun huomasin erään toisen talon, joka näytti siltä ettei siellä asuisi ketään. Minulle tuli sellainen olo, että siinä on jotain sellaista joka tuntui tutulta ja minun oli pakko ottaa selvää kuka talon omistaa.

Kun tulin kotiin, unohdin näkemäni talon. Mutta muutaman päivän päästä asia alkoi vaivata minua niin, että oli pakko etsiä tietoa taas internetistä ja kuinka ollakaan talolle löytyi omistaja.

Omistaja ei ollut enää vuosiin asunut talossa ja oli vuokrannut sen kahdelle nuorelle miehelle asunnoksi. Valitettavasti hän ei ollut enää tyytyväinen vuokralaisiin, koska he olivat majoittaneet taloon muitakin ihmisiä, jopa poliisin etsimiä rikollisia. Kun ehdotin kauppoja talosta ja sitä että irtisanoisin samalla vuokralaiset, hän oli iki onnellinen ja suostui myymään talon minulle.

Nyt varmaan kaikki, jotka Willa Iriksen sivuille eksyvät, odottavat minun kirjoittavan siitä kuinka minä remontoin tästä vanhasta kaupasta itselleni asunnon. Ei sinne päinkään!

Minä ajattelin, että voisin kertoa enemmänkin siitä mitä talossa tapahtuu ja keitä kaikkia talossa nyt asuu, tai ehkä he ovat asuneet siellä talon rakentamisesta lähtien. Kukaan vanhoista asukkaista ei ole sitä minulle kertomassa ja nykyisiä en oikein ymmärrä, mutta yritän ottaa siitä selvän.

This is the start of a story of a many years ago closed village shop in an old mining village in the rural peace and quiet in the south a short distance away from the king’s road, in a place where a few come. How unfortunate as the scenery is beautiful!

The house has its own history, but I did not think to tell any more than that, in the house lived one of the late press baron’s father-in-law, a merchant with his family, and that there have also lived small criminals in later stages.

How I ended up in Aijala is a special thing. I usually don’t browse the Internet or other notices for housing ads. I felt as though the fate had intervened in the game.

This ad on the Internet on an affordable flat in the community in question interested me so much that I was forced to go there and see it. I was thinking about it for investment purposes, but I did not buy it. Yes the house was beautiful and I liked the place, but… When I was driving home I noticed another house, which seemed not to have any people living there. I got the feeling that something seemed familiar and I had to find out who owned the house.

When I got home, I forgot I saw the house. But a few days later the matter began to bother me so much that I was forced to search for information again on the Internet, and surprise, surprise I found the house owner.

The owner no longer had lived in the house for years and had rented it for two young men. Unfortunately she was no longer satisfied with the tenants, because they had accommodated other people, even criminals sought by the police. When I suggested to buy the house and terminate at the same time the tenant’s contract she was very happy and agreed to sell the house for me.

 Now, surely all that end up at Willa IriS pages, expect me to write about how I renovate this old shop as a home for me. But no way!

I thought that I could tell you more about what happens in the house and who now live in the house and some may have lived there since the construction of the house. None of the old inhabitants is telling me about events and I don’t really understand the present ones, but I will try to find out.